lauantai 17. huhtikuuta 2021

Hella ja huone

Äitini isä oli muurari. Hän teki käsin talojen perustuksia ja tulisijoja. Muistan mummolasta taatan oman tulisijan. Se oli punatiilinen muurattu uuni, jonka lämpimällä pankolla viihtyi talon kissa. Uuni lämmitti taloa pitkäksi aikaa.

1940-luvulla, ja vielä myöhemminkin, talon puuhella oli juurikin kodin sydän. 

Kuvassa olevaa puuhellaa Terjärvellä on viimeksi lämmitetty 1970-luvulla. Voin vain kuvitella kuinka sen äärellä on historian aikana pyyhitty hikistä otsaa lämpöisen ruuan poristessa ja käristyessä. 

Puuhellan äärellä on tunnettu paljon rakkautta. 

Mitä ihminen tarvitseekaan muuta kuin soppaa, vähän saippuaakin, ja sitten vielä hiukan sielunhoitoa.

Kuvassa olevan puuhellan äärellä, tiedän, että kaikkea näitä on löytynyt. Saippupala ja harja löytyvät yhä hellan viereisestä puulaatikosta. Sielunhoitoa, sitä on riittänyt talon kahdella vanhallapiialla, jotka asuivat siellä viimeksi 1960-luvulla. Gerda ja Signe.

Youtubessa kuukauden soittovideoni on Madonnan Nothing really matters.  Video on hieman erikoinen ensikatsomalta, mutta jälkikäteen huomaa sen nerokkuuden. Se kuvaa rakkaudetonta yhteiskuntaa, jossa "hellan lämpöä" on ihmisten todella vaikea löytää. Madonnan kipale kertoo, että rakkaus on ainoa merkityksellinen asia.

Rakkaus luo lämpöä muutoin niin kylmään maailmaan. Se ei ole pelkkä klisee, vaan ihan totta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keski-iän kriisi

Muutama vuosi sitten kosmetologin pedillä autuaasti levätessäni kosmetologi huomautti, kuin minkä tahansa toteamuksen, että "ihosi ei o...