perjantai 9. huhtikuuta 2021

Sinun silmiesi tähden

Muistatko sen henkilön, joka todella on nähnyt sinut? Entä, muistatko sinä todella nähneesi toisen ihmisen? Hyväksyitkö hänet? Miltä se tuntui? Millainen tunnelma hetkessä oli?

Tänä päivänä on muotia ampua alas ihmiset ja ilmiöt. Se on helppoa, parilla klikkauksella. Samaan aikaan, kun netissäkin kuohuu, niin oikeassakin elämässä ihmiset segregoituvat, eriytyvät ja ajautuvat kauas toisistaan. Viimeksi lehdessä luki, että Suomessa on 38 000 nuorta miestä, jotka peruskoulun jälkeen eivät enää löydä paikkaansa yhteiskunnassa. Se on paljon. Yksinäisyys ja eriytyminen on todellinen yhteiskunnan ydinongelma.

Monta ihmistä, jotka on ulkoistettu "jonnekin", ihmisyyden takapihoille. Klik klik. Helposti. Miksi? Näkeekö kukaan heitä koskaan? Entäpä asuntoihinsa muumioituneita vanhuksia? Klik klik.

Kenen häpeä on, että asiat ovat näin?

Tulla nähdyksi on ihmisen perustarve, läpi elämän. Vaikea asia.

Raamatussa on kauniinkipeä tarina orjatar Haagarista, petetystä ja yksinäisestä äidistä (I Moos. 16), jonka toiset ihmiset karkoittavat yksin erämaahan. Siellä Jumala ilmestyy hänelle, ja Haagar kysyy: "Olenko todella saanut tässä paikassa nähdä Hänet, joka valvoo askeleitani?" (I Moos 16:13). Jumala ilmestyy, ja näyttää hänelle, että Haagarin hätä on kuultu ja nähty. Haagar ei ole yksin. Kun muut ihmiset eivät näe, niin kuitenkin joku näkee. Se antaa Haagarille lohdun ja rohkeutta jatkaa elämäänsä.

Ben Malinen kirjassaan Elämää kahlitseva häpeä (2010) löytää häpeän monet kasvot riittämättömyydessä, kelpaamattomuudessa, huonommuudessa, alemmuudessa, mitättömyydessä, voimattomuudessa, pienuudessa ja masennuksessa. (s. 16) Tällaiset tunteet syntyvät siitä, ettei kukaan näe. Monet piilottelevat häpeää eri asioista ja tuntevat kipua, ja painavat päänsä alas. 

Jos he vain saisivat tuntea minuutensa arvokkaaksi, rakkaudellisen katseen ja hyväksynnän, niin häpeä katoaisi. Jos heidät vain huomattaisiin. 

Yhteiskuntamme on kova ja kylmä. Mitä minä voin tehdä?

"Sinun silmiesi tähden, laulan ruusut kukkimaan...Sinun silmiesi tähden, siirrän vuoret paikoiltaan..."





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keski-iän kriisi

Muutama vuosi sitten kosmetologin pedillä autuaasti levätessäni kosmetologi huomautti, kuin minkä tahansa toteamuksen, että "ihosi ei o...